Miksi koira ei rauhoitu – vaikka teet kaiken oikein?

Päivä on ollut ihan tavallinen. Koira on saanut liikuntaa, ehkä tehnyt jotain yhdessä kanssasi ja arki on sujunut ilman suurempia haasteita. Ei mitään sellaista, mikä selittäisi levottomuutta. Kuitenkin koira ei rauhoitu, se seuraa liikkeitäsi, reagoi ääniin, vaihtaa paikkaa, eikä oikein löydä tilaa, jossa olisi aidosti levollinen.

Usein ajatellaan, että tällaisessa tilanteessa koira ei osaa rauhoittua. Että sille pitäisi opettaa sitä lisää tai väsyttää sitä paremmin päivän aikana.

Mutta aina kyse ei ole siitä.

Kyse ei ole siitä, etteikö koira osaisi rauhoittua, vaan siitä, ettei sen ole siinä hetkessä mahdollista rauhoittua.

Rauhoittuminen ei ala harjoituksesta, vaan koiran olotilasta

Rauhoittumista tarkastellaan helposti taitona. Ajatellaan, että koiralle opetetaan paikallaoloa, rauhoittumista tai “paikalle asettumista”, ja kun se oppii sen, tämä taito siirtyy arkeen. Mutta tämä on se kohta, joka usein jää huomaamatta.

Rauhoittuminen ei synny pelkästä harjoittelusta, vaan siitä, millaisessa tilassa koira on. Jos koira on kuormittunut, sen keho ei ole valmis lepäämään, vaikka ympäristö olisi rauhallinen ja tilanne lepäämiseen optimaalinen. Koira voi oppia näyttämään rauhalliselta, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi tilassa jossa se oikeasti rauhoittuu ja keho palautuu. Koirat ovat todella hyviä oppimaan asioita, mutta aina ne eivät opi sitä mitä me koitamme niille opettaa. 

Kun tämän ymmärtää, koko ajatus “miksi koira ei rauhoitu” muuttuu. Kyse ei ole enää pelkästä käytöksestä, vaan tilasta, jossa koira yrittää olla.

Miksi tekeminen ei aina tuo rauhaa

Moni koiranomistaja lisää tekemistä juuri siksi, että koira rauhoittuisi paremmin. Se tuntuu loogiselta: kun koira saa purkaa energiaa, sen pitäisi myös olla levollisempi.

Usein ajatellaan, että ongelma on tekemisen määrässä, että sitä on liian vähän. Mutta monessa tilanteessa käy juuri päinvastoin. Kyse ei ole siitä, että koira tarvitsisi lisää tekemistä, vaan siitä, että sen kokonaiskuormitus kasvaa suuremmaksi kuin mitä sen on mahdollista palautua. Kaikki tekeminen ei nimittäin rauhoita.

Ympäristöt, joissa on paljon ärsykkeitä, lenkit joissa koira joutuu jatkuvasti reagoimaan tai harrastukset joissa vire nousee korkealle, voivat kaikki lisätä kuormitusta, vaikka ne näyttäisivät ulospäin hyviltä asioilta. Ja varmastikin ne ovat mielekkäitä asioita niin koiralle kuin omistajalle. Näitä ei ole kuitenkaan syytä karsia kokonaan pois koiran elämästä. 

Mutta jos koira ei saa riittävästi palauduttua, kuormitus alkaa kasautua. Ja silloin se näkyy usein juuri siinä hetkessä, kun koiran pitäisi rauhoittua.

Koira voi näyttää energiseltä, vaikka se ei ole levollinen

Tämä on yksi hämäävimmistä kohdista.

Koira voi vaikuttaa aktiiviselta, innokkaalta ja siltä, että se jaksaa loputtomasti. Se haluaa tehdä, osallistua ja lähteä mukaan kaikkeen. Tämä voi helposti vahvistaa ajatusta, että koira tarvitsee lisää tekemistä. Usein koirat haluavat tehdä asioita omistajan kanssa, miellyttää ja ilahduttaa, joten ne helposti ohittavat oman kehonsa merkit. 

Silloin kuin koira tekee liikaa se kuormittuu ja silloin se ei palaudu, vaikka sen pitäisi. Se jää valppaaksi, eikä sen keho laskeudu lepotilaan. Ulospäin tämä voi näyttää energialta, mutta todellisuudessa taustalla on kuormitus.

Tämä on vähän sama kuin ihmisellä, joka on väsynyt mutta ei saa rauhoituttua. Keho käy kierroksilla, vaikka lepo olisi tarpeen.

Kun tämän ymmärtää, moni ristiriita alkaa selittyä.

Rauhattomuus alkaa jo ennen sitä hetkeä

Usein huomio kiinnittyy siihen hetkeen, kun koira ei rauhoitu. Mutta tämä hetki on vain seuraus aiemmasta. 

Jos päivän aikana tapahtuneet asiat kasautuvat, kuten kohtaamiset lenkillä, pelottavat äänet sekä muut ärsykkeet ja tekeminen kuormittavat eri tavoin, ja jos koira ei ehdi niitä purkaa, ne kasaantuvat.

Kyse ei ole useinkaan ole yhdestä tilanteesta vaan kyse on kokonaisuudesta. Siitä mitä tapahtuu päivien tai viikkojen aikana. Kun tarkastelet yksittäisen hetken sijaan koko päivää tai viikkoa, alkaa hahmottua, millaisesta kuormituksesta koiran elämässä on kyse. 

Lepääkö koira oikeasti silloin, kun luulet sen lepäävän?

Usein ajatellaan, että koira lepää silloin, kun se on yksin kotona. Että se nukkuu, palautuu ja “lataa akkuja” seuraavaa lenkkiä tai päivää varten.

Mutta aina näin ei ole. Moni koira ei yksinolon aikana ole levollinen, vaikka ulospäin se näyttäisi siltä. Se voi kuunnella jatkuvasti ympäristöä, reagoida rappukäytävän ääniin tai ulkoa kuuluviin ärsykkeisiin ja olla valmiustilassa siltä varalta, että jotain tapahtuu. Joillekin koirille yksinolo voi tarkoittaa myös epävarmuutta tai ahdistusta, jolloin keho ei pääse palautumaan, vaikka koira ei tekisikään mitään näkyvää.

Ja jos koira on yksin ollessaan valppaana, se ei oikeasti lepää, vaikka se makaisi hiljaa. Usein ajatellaan, jos koira ei ulvo tai tuhoa paikkoja yksin ollessaan, silloin kaikki on kunnossa. Voi kuitenkin olla, että koira ei saa levättyä päivällä tarpeeksi. Koirahan tarvitsee paljon lepoa päivän aikana. Jos koira on aktiivinen päivän ja illalla lähtee vielä harrastamaan ja ulkoilemaan, voikin olla tilanne, että koira ei ole saanut nukuttua ja levättyä tarpeeksi päivän aikana ja pelkät yöunet eivät riitä. 

Kun tämän ymmärtää, alkaa hahmottua yksi tärkeä kokonaisuuden osa: kaikki se aika, jonka ajattelemme olevan palautumista, ei välttämättä ole sitä koiralle.

Miksi pelkkä rauhoittumisen harjoittelu ei riitä

Rauhoittumista on hyvä harjoitella. On tärkeää, että koira oppii olemaan paikallaan, odottamaan ja asettumaan tilanteisiin, joissa mitään ei tapahdu. Se on osa koiran normaalia kotikoulutusta. Koirasta riippuen tämä on helpompaa tai hankalampaa. Mitä vilkkaampi koira on, sitä enemmän rauhoittumista pitää harjoitella ja myös sitä tärkeämpi tämä taito koiralle on. 

Mutta usein ajatellaan, että rauhallisuus syntyy harjoittelun kautta. Että kun koira oppii olemaan paikallaan, se myös rauhoittuu. Mutta kyse ei ole pelkästään siitä. Kyse on siitä, millaisessa tilassa koira on, kun se yrittää rauhoittua. Koira voi oppia olemaan liikkumatta, vaikka sen keho olisi jännittynyt ja mieli valpas. Se voi näyttää rauhalliselta, vaikka se tarkkailee ympäristöä jatkuvasti. Ulospäin tilanne näyttää hyvältä, mutta sisäisesti koira ei ole levollinen. Harjoiteltu käytös ja koiran sisäinen tila eivät ole sama asia. Omistaja ei näe ulos kuin yhden tilan ja voi olla todella hankalaa erottaa, kummasta on kyse. Onko koira aidosti rauhallinen vai näyttääkö se vain siltä. 

Jos koira ei todella ole rauhallinen, niin rauhoittuminen ei ulotu hermoston tasolle asti. 

Yksi asia, josta kannattaa lähteä liikkeelle

Tässä kohtaa moni odottaa selkeää listaa siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten lähdetään tunnistamaan, millaisessa tilassa koira on milloinkin. Mutta usein yksittäiset vinkit eivät auta, jos kokonaisuus jää hahmoittamatta. Siksi kannattaa aloittaa yhdestä havainnosta.

Milloin koira on päivän aikana aidosti levollinen, ilman että pyydät sitä olemaan rauhassa? Ei siis vain paikallaan, vaan oikeasti rento. Sellaisessa tilassa, jossa sen ei tarvitse tarkkailla ympäristöä, reagoida kaikkeen tai pysyä valmiina. Jos tällaisia hetkiä on vähän, se kertoo enemmän kuin mikään yksittäinen harjoitus. Se kertoo siitä, että arki ei vielä tue rauhoittumista. 

Usein ajatellaan, että koiran käytöstä pitäisi alkaa korjata ja kouluttaa sitä lisää. Mutta aina kyse ei ole siitä. Kun koiran olotila muuttuu, myös sen käytös muuttuu. Siitä tulee rauhallisempi ja levollisempi, kun se pääsee omaan optimaaliseen tilaansa. Tämä ei tapahdu yhdellä keinolla, koska kyse ei ole yhdestä asiasta. Se rakentuu kokonaisuudesta: arjen rytmistä, ympäristöstä, tekemisestä ja palautumisesta. Tätä kokonaisuutta lähdetään tässä blogissa avaamaan vaihe kerrallaan.

Kun tämän kokonaisuuden ymmärtää, moni asia alkaa loksahtaa paikoilleen.